Miksi pulpetti on tyhjä? Mitä lisääntyvien koulupoissaolojen taustalla on? Mikä tukisi oppilaan hyvinvointia ja kiinnittymistä kouluun?
Jokainen koulupäivä on tärkeä, sillä aina kun oppilas on poissa koulusta, hän menettää mahdollisuuden oppia.
On tärkeää puuttua koulupoissaoloihin varhaisessa vaiheessa. Poissaolot koskettavat vain osaa oppilaista, mutta kouluun kiinnittymättömyys voi levitä myös kollektiiviseksi ilmiöksi. Kouluissa, joissa pinnataan paljon, saattaa pinnata myös sellainen oppilas, joka toisenlaisessa kouluympäristössä ei pinnaisi.
Tämä käsikirja tarjoaa tutkittua tietoa ja käytännön ratkaisuehdotuksia oppilaiden kouluun kiinnittymisen vahvistamiseen, koulupoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja poissaoloihin puuttumiseen. Kirja soveltuu peruskoulun ja toisen asteen oppilaiden parissa työskenteleville sekä korkeakoulujen opettajille.
Kirja koostuu kolmesta osasta:
Ensimmäisessä osassa perehdytään kouluun kiinnittymiseen ja sen kolmeen ulottuvuuteen: toiminnalliseen, kognitiiviseen ja tunneperäiseen kiinnittymiseen. Lisäksi kerrotaan muun muassa kouluun kiinnittymistä selittävistä tekijöistä.
Toisessa osassa syvennytään koulupoissaoloihin liittyviin käsitteisiin, neljään koulupoissaolotyyppiin sekä koulupoissaoloja selittäviin tekijöihin.
Kolmannessa osassa keskitytään konkretiaan ja tarjotaan käytännön keinoja kouluun kiinnittymisen vahvistamiseen, koulupoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja koulupoissaoloihin puuttumiseen.
Kouluun kiinnittymisen ja koulupoissaolojen kanssa työskenneltäessä on tärkeää luoda ja ylläpitää toiveikkuutta. Aiemmat hankaluudet on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, mutta katse on tärkeää siirtää kohti toivottua tulevaisuutta. Niin vanhempien kuin koulun henkilökunnan asenteilla ja suhtautumisella on tässä suuri merkitys. Pienistäkin onnistumisista saadulla myönteisellä ja kannustavalla palautteella voi olla oppilaalle suuri merkitys. Se, että oppilas kykenee esimerkiksi tarttumaan koulutehtäviin aikaisempien hankaluuksien jälkeen tai tulemaan pitkän poissaolojakson jälkeen kouluun, luo oppilaalle onnistumisen tunteen.
Tuomo Virtanen on yliopistonlehtori ja dosentti Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa sekä apulaisprofessori II Stavangerin yliopistossa Norjassa. Aiemmin hän on toiminut 19 vuotta perusasteen erityisopettajana. Virtanen väitteli vuonna 2016 kouluun kiinnittymisestä. Jenni Pelkonen on yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa ohjauksen koulutusyksikössä. Hän on työskennellyt 14 vuotta perusopetuksen opinto-ohjaajana. Pelkonen tekee väitöskirjaa koulupoissaoloista.
Arvio:
Kirjassa on todella paljon tietoa monipuolisesti ja eri näkökulmista. Lukiessa saa paljon oivalluksia ja jo tietämiinsä asioihin vahvistusta. Mielessäni vahvistui esimerkiksi se, että oppilaat, jotka kokevat saavansa tukea kiinnittyvät kouluun paremmin; tai että “armovitosten” antaminen voi vaikuttaa haitallisesti oppilaan koulupolkuun ja altistaa koulunkäynnin keskeyttämiselle. Opin paljon uutta, kuten sen, että suomalainen koulutusmalli, joka perustuu yksilölliseen integraatioon, saattaakin lisätä pinnaamista. Tästä kirjasta saa jokainen varmasti jotain uutta tietoa ja “kättä pidempää” koulupoissaoloihin puuttumiseen ja niiden ennaltaehkäisyyn. Jos kaikki tämän kirjan sisältämä tieto saataisiin levitettyä käytännön tasolle kouluihin, uskon, että myös poissaoloja olisi paljon vähemmän.
Vilma-Riikka Röntynen
sairaalakoulun konsultoiva erityisluokanopettaja