Jos jokin tunne nousee itselleni tärkeimpänä mieleen omasta toipilasajastani, se on kiitollisuus.



Sanon tämän silläkin riskillä, että se voi kuulostaa hätkähdyttävältä tai tekopyhältä siirapilta. On ehkä kuitenkin syytä alleviivata, etten suinkaan ollut kiitollinen itse onnettomuudesta tai palovammoistani. En todellakaan tuntenut kiitollisuutta päivästä toiseen sairaalassa maatessani tai erilaisten kivuliaiden hoitotoimenpiteiden aikana.

Sen sijaan nyt, kun en enää ole kaiken kivun ja epätietoisuuden keskellä, näen selvästi kiitollisuuden yhtenä niistä voimavaroista, jotka kantoivat minua eteenpäin. Kiitollisuus auttoi nimittäin kaiken kamaluuden keskellä näkemään myös ne asiat, jotka elämässäni kaikesta huolimatta olivat hyvin, sekä tarttumaan tukeen, jota ympäriltäni sain.

On vanha viisaus, että kiitollisuus on olennainen osa hyvinvointia ja että meidän on syytä kiinnittää huomiota ympärillämme olevaan hyvään.

Huomioimalla kaiken hyvän, mitä saamme muilta ihmisiltä ja maailmasta ylipäätään, kestämme paremmin myös vaikeita aikoja.

Kiitollisuus auttaa meitä siirtämään katsettamme kohti sitä hyvää, mitä saamme muilta tai maailmalta. Vaikka kiitollisuus on tunne, senkin taustalla ovat jälleen omat asenteemme ja ajattelutapamme, joiden ansiosta haluamme huomata ympärillämme olevat hyvät asiat. Kuinka tällaista kiitollisuuden asennetta oikein voisi harjoittaa?

Monet pitää kiitollisuuspäiväkirjaa ja tähän tapaan kiitollisuutta käsittelevissä teoksissa useimmiten törmääkin. Oletpa päiväkirjan kirjoittaja tai et, kyse on ennen kaikkea siitä, että luot jonkin itsellesi sopivan ja luontaisen kiitollisuuskäytänteen. Se voi olla mikä tahansa tapa, joka auttaa sinua palauttamaan mieleen elämän hyviä asioita. Tämä on tärkeää vastapainoa uutisvirralle, jolle jatkuvasti altistumme ja joka ikävä kyllä usein täyttyy pahuudella ja epätoivolla.

Jos kiitollisuutta haluaa elämässään lisätä, se on yleensä tehtävä tietoisesti. Hyviä asioita voi alkaa metsästää aivan erityisesti.

Voit kirjoittaa päivittäin listaa tai vaikkapa ottaa puhelimesi kameralla kuvia asioista, joista olet kiitollinen, ja pohtia, miksi olet kiitollinen niistä. Eräällä ystävälläni on jo pitkään ollut tapana käydä tällainen keskustelu lastensa kanssa heidän mennessä nukkumaan. Kaikki luettelevat kolme hyvää asiaa kuluneesta päivästä, ja sen jälkeen he yhdessä keskustelevat niiden merkityksestä. Monesti asiat voivat olla arkisia, kuten hyvä keskustelu ystävän kanssa tai puolison kokkaama annos omaa lempiruokaa.

Arjen kiireessä tällaiset itsestään selviltä tuntuvat asiat saattavat usein jäädä meiltä aivan liian vähälle huomiolle, kun kiirehdimme niiden ohi.

Resilienssi voimavarana vastoinkäymisissä -webinaari 26.2. Zoomissa

Ilmoittaudu mukaan tästä - paikkoja rajoitetusti!


Muokattu teksti kirjasta
Ulrika Björkstam
Kehitä resilienssiä
Opas muutoskykysi vahvistamiseen
TUTUSTU KIRJAAN

Kirja kertoo käytännönläheisesti, mistä resilienssi syntyy, mitkä ovat sen rakennusaineita ja miten kuka tahansa voi vahvistaa omaa muutoskykyään.

Kuka?
Vuonna 2008 Meksikossa lentokone syöksyi keskelle kaupungin vilkasta liike-elämän keskusta. Ulrika Björkstam oli yksi niistä ihmisistä, joka loukkaantui onnettomuudessa. Tapahtuma muutti hänen elämänsä perustavanlaatuisella tavalla. Nykyisin Björkstam työskentelee ratkaisukeskeisenä valmentajana resilienssin parissa sekä luennoitsijana ja kirjailijana. Onnettomuudesta selviytymisen jälkeen hän oivalsi, kuinka tärkeä voimavara mielen muutoskyky on. Ulrikan kuva: Heidi Strengell