Harhakäsitykset mielestä on selkeä, kriittinen ja utelias opas psykologiseen ajatteluun. Kirja sukeltaa syvälle yleisimpiin harhaluuloihin, joita meillä on esimerkiksi aivoista, oppimisesta, persoonallisuudesta, tunteista, älykkyydestä ja mielenterveydestä.

Tässä muutama myytti kirjasta.

Johtuuko masennus välittäjäaineiden epätasapainotilasta?

Mielenterveysongelmien syitä on vuosisatojen ajan selitetty monin tavoin aina pahoista hengistä kemialliseen epätasapainoon aivoissa. Erityisesti masennuksen taustalla on pitkään korostettu serotoniinin puutetta, mutta tutkimus ei tue tätä teoriaa riittävästi. Vaikka masennuslääkkeet voivat auttaa oireisiin, ei niiden teho kerro suoraan sairauden alkuperästä. Nykyinen tiede viittaa siihen, että masennus on monitekijäinen ilmiö, johon vaikuttavat muun muassa sosioekonominen asema, lapsuuden kokemukset, ajatusmallit ja kuormituksen ja voimavarojen epätasapaino. Aivoihin keskittyvä selitysmalli voi tuntua selkeältä, mutta samalla se saattaa hämärtää ymmärrystämme ongelman kokonaisuudesta ja voi ohjata huomion pois ennaltaehkäisystä ja yhteiskunnallisista ratkaisuista.



Voiko mitä tahansa oppia 10 000 tunnin harjoittelulla?

Ajatus siitä, että minkä tahansa taidon voi oppia 10 000 tunnin harjoittelulla, perustuu väärinymmärrykseen pienimuotoisista tutkimuksista, joissa tarkasteltiin huippumuusikoiden harjoittelumääriä ei suinkaan kaikkia oppijoita tai taitoja. Myytti yleistyi laajasti Malcolm Gladwellin Outliers-kirjan myötä, vaikka itse tutkimusten tekijä, Anders K. Ericsson, korosti laadukkaan ja ohjatun harjoittelun merkitystä pelkän tuntimäärän sijaan. Harjoittelun määrä ei yksin selitä menestystä, vaan taustalla vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten ympäristö, perheen tuki, ohjaus ja yksilölliset vahvuudet. Onkin tärkeämpää keskittyä harjoittelun sisältöön ja olosuhteisiin kuin pelkkään tuntien laskemiseen. Menestys ei ole automaattinen seuraus pitkästä harjoittelusta, eikä jokaisesta voi tulla mestaria vain määrän kautta.

Onko aivoissa piileviä supervoimia?

Ajatus siitä, että käytämme vain pientä osaa aivoistamme, on sitkeä myytti, vaikka tutkimus osoittaa, että aivomme ovat aktiivisia lähes taukoamatta jopa unen aikana. Tästä huolimatta ajatus piilevistä supervoimista houkuttaa meitä edelleen, ja sen varaan on rakennettu niin elokuvien juonia kuin markkinoitu lukuisia aivotreeniohjelmia ja -valmennuksia. Tieteellinen näyttö näiden tehosta on kuitenkin heikkoa: aivotreenipelien hyödyt ovat vähäisiä ja usein rajautuvat vain harjoiteltuun tehtävätyyppiin. Aivojen hyvinvointia kannattaa ennemmin tukea tutkimuksissa tehokkaiksi todetuilla tavoilla, kuten liikkumalla, nukkumalla hyvin ja vaalimalla ihmissuhteita ei luottamalla nopeisiin ihmelupauksiin tai uskomalla, että meissä piilee käyttämätön superkyky, joka odottaa vain oikeaa sovellusta herätäkseen.



KATSO WEBINAARI TÄÄLTÄ

TUTUSTU KIRJAAN LISÄÄ