Pakko-oireinen häiriö, eli OCD (obsessive-compulsive disorder), on vakava ja usein väärinymmärretty mielenterveyden häiriö, joka vaikuttaa merkittävästi arkeen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. Se ei ole persoonallisuuspiirre, huumorin aihe tai vain taipumus järjestellä asioita tietyllä tavalla — vaan aivopohjainen häiriö, joka voi olla hyvin kuormittava ja jopa lamaannuttava.
Mitä OCD on?
OCD:hen kuuluu kahdenlaisia oireita: obsessioita ja pakkotoimintoja.
Obsessiot, eli pakkoajatukset, ovat ei-toivottuja, väkisin mieleen tunkeutuvia ajatuksia, tuntemuksia tai yllykkeitä. Ne voivat liittyä esimerkiksi sairastumiseen, vahingoittamiseen, moraalisiin pelkoihin tai asioiden täydellisyyteen. Ne aiheuttavat usein ahdistusta, epävarmuutta, epäilyä tai inhoa.
Pakkotoiminnot ovat käyttäytymistä — joko näkyvää (kuten käsien pesemistä, oven lukon tarkistamista) tai mielen sisäistä (esim. asioiden laskemista tai tietyntyyppistä ajattelun “neutralointia”). Niiden tarkoitus on lievittää obsessiosta syntyvää ahdistusta tai estää jonkin pelätyn asian tapahtuminen.
Yhdessä nämä oireet voivat kuluttaa suuren osan päivittäisestä ajasta ja heikentää vakavasti toimintakykyä.
OCD ei ole “vähän tarkka luonne”
On tärkeää ymmärtää, mitä OCD ei ole. Yhteiskunnassa sanaa käytetään yhä huolimattomasti ja leikkisästi. Ilmaisuja kuten “Olen niin OCD!” saatetaan käyttää kuvaamaan siisteyttä, järjestelmällisyyttä tai taipumusta estetiikkaan — mutta nämä eivät ole OCD:tä.
OCD ei tarkoita, että pitää piparit tasaisesti purkkiin tai haluaa värikynät oikeaan järjestykseen.
Se ei ole taikauskoista puuhailua tai hassuja tapoja, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta.
OCD on todellinen ja vakava häiriö, joka voi aiheuttaa syvää ahdistusta, häpeää ja uupumusta. Se on kokemus, joka monen kohdalla pysyy salassa pitkään, koska siihen liittyy väärinymmärrystä ja stigmaa.
Miksi puheesta on syytä olla tarkkana?
Kevyt puhe OCD:stä voi:
• vähätellä sairastavien kokemusta
• estää avun hakemista
• lisätä väärinkäsityksiä yhteiskunnassa
Pakko-oireinen häiriö ei ole vitsi, eikä sitä toivoisi kukaan itselleen — eikä edes pahimmalle viholliselleen.
Miten OCD:tä hoidetaan?
Onneksi OCD on hoidettavissa oleva häiriö. Tieteellisesti tutkitut hoitomuodot, kuten altistusterapia (ERP) ja kognitiivinen käyttäytymisterapia, voivat lievittää oireita merkittävästi. Myös lääkitys voi olla osa hoitoa. Avun hakeminen voi kuitenkin viivästyä juuri väärinkäsitysten ja häpeän vuoksi.
OCD ansaitsee tulla ymmärretyksi oikein — ei huumorilla, vaan myötätunnolla ja tiedolla.
Jos tunnet OCD:n piirteitä itsessäsi tai läheisessäsi, apua on saatavilla. Älä jää yksin.
Juttu on koostettu kirjasta Kimberley Quinlan
OCD:n itsehoitokirja
Lempeä ja itsemyötätuntoinen menetelmä pakko-oireiden käsittelyyn