Auttamisammateissa työskentelevät auttavat muita silloin, kun hätä on suuri ja elämä voi olla vaakalaudalla. Auttamisen ammattilaiset näkevät ja kokevat työssään päivittäin inhimillistä kipua ja kärsimystä. He altistuvat jatkuvasti muiden ihmisten vahvalle tunnekuormitukselle.

Tilanteessa kuin tilanteessa heihin kohdistuu odotuksia, että he pysyvät ammatillisina ja ovat auttamassa muita hädän hetkellä. He ovat oman alansa ammattilaisia mutta myös inhimillisiä ihmisiä. Mitä jos käykin niin, että he eivät pystykään työssään täyttämään heihin kohdistettuja odotuksia? Entä jos he eivät enää jaksakaan työssään eivätkä ole itse työkykyisiä ja psyykkisesti kunnossa?

Asiakastyössä tapahtuvan tiedostamattoman empatian ja tunnetartunnan on katsottu altistavan auttamisen ammattilaisia liialliselle tunnekuormitukselle ja työuupumukselle. Tutkimusten mukaan terveydenhuollon henkilöstön työuupumus on Suomessa yhtä yleistä kuin muun väestön. Hoitotyön erityisenä haasteena ovat siihen liittyvä tunnekuormitus ja korkeat odotukset vuorovaikutuksellisesti vaativissa tilanteissa: terveydenhuollon ammattilaisten odotetaan käyttäytyvän, olevan läsnä ja hallitsevan vaikeitakin tunteita aina ammattimaisella ja neutraalilla tavalla.

"Emotionaalisesti erityisen kuormittavina pidetään tilanteita, joissa auttaja joutuu tasapainoilemaan myötäelämisen ja oman erillisyyden ylläpitämisen välillä kohdatessaan potilaan kärsimystä." Anna Peltola

Kun auttajat uupuvat

Työuupumuksessa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät vähitellen liiallisen työperäisen kuormituksen vuoksi. Työuupumus kehittyy yleensä pitkän ajan, jopa vuosien kuluessa. Työuupumus ilmenee neljänä pääoireena, joita ovat
1. krooninen väsymys,
2. henkinen etääntyminen työstä tai kyynistyminen,
3. kognitiivisen toiminnan häiriöt sekä
4. tunteiden hallinnan pulmat.

Työuupumusta ei pidetä Suomessa sairautena, vaikka se vaikuttaa merkittävällä tavalla toimintakykyyn ja lisää riskiä sairastua erilaisiin mielenterveyden häiriöihin.

Työuupumuksessa ilmenevä krooninen väsymys kertoo pitkittyneestä sinnittelystä yli omien rajojen ja voimavarojen. Kroonisesta väsymyksestä palautuminen vaatii yleensä pitkän ajan. Henkinen etääntyminen työstä tai kyynistynyt asenne työtä kohtaan tarkoittavat usein, että ihminen alkaa vähitellen epäillä oman työnsä merkityksellisyyttä.

Myös innostus ja kiinnostus työtä kohtaan voivat tällöin kadota. Auttamistyössä henkinen etääntyminen saattaa myös ilmetä aiempaa etäisempänä suhtautumisena asiakkaisiin. Kognitiivisen toiminnan häiriöt näkyvät usein työuupuneen toiminnassa eriasteisina keskittymisen ja työmuistin pulmina. Tällöin tarkkaavaisuuden ylläpitäminen ja selkeä ajattelu luonnollisesti vaikeutuvat. Työuupumukseen
yhdistetyt tunteiden hallinnan tai säätelyn vaikeudet voivat tulla esiin työssä esimerkiksi tahattomina ylireagointeina tai ärtymiskynnyksen madaltumisena.

Kansainvälisissä tutkimuksissa työuupumuksen on todettu olevan psykoterapeuttien keskuudessa yleistä ja yhteydessä potilastyöhön liittyvään tunnekuormitukseen sekä terapeutin vahvaan empatian käyttöön.

Simionaton ja Simpsonin tutkimuksen mukaan jopa yli puolet psykoterapeuteista oli kärsinyt jossakin kohdassa uraansa kohtalaisesta tai vaikeasta työuupumuksesta.

Psykoterapeuttien työuupumukseen on todettu liittyvän myös erityisiä piirteitä. Psykoterapeutin liiallinen työhön omistautuminen ja empaattisuus on yhdistetty henkisten voimavarojen ehtymiseen sekä vähitellen paradoksaalisesti epäempaattiseen ja etäiseen suhtautumiseen asiakkaita kohtaan. Tämä voi luonnollisesti käynnistää kielteisen kehän terapiasuhteessa sekä vaikuttaa heikentävästi terapian laatuun ja tuloksellisuuteen.

Tunnetartunnan vastavuoroisuuden vuoksi psykoterapeutin kuormittuminen voi välittyä myös asiakkaaseen päin. Uupuneena niin ikään kyky ottaa vastaan muiden raskaita tunteita sekä käsitellä vuorovaikutuksessa tapahtuvia tunnetartuntoja heikkenee. Tämä koskee myös ammattiauttajia. Uupuneelle psykoterapeutille asiakkaiden voimakkaat tunnetilat voivat tuntua ylivoimaisilta kohdata ja ottaa aktiiviseen käsittelyyn. Terapeutti saattaa tällöin tiedostamattaan suojautua asiakkaan tunnetartunnoilta välttämällä vaikeimpia tunteita ja ohjata asioiden työstämistä vähemmän ahdistavaan suuntaan.

Asiakkaan näkökulmasta tällaiset tilanteet voivat johtaa sivuuttamisen kokemukseen ja vaikuttaa olennaisesti terapian tuloksellisuuteen. Ne voivat osaltaan mallintaa myös sitä, että terapiassakaan ei voi puhua vaikeimmista tunteista.

Psykoterapeuttien on keskeistä olla tietoisia työuupumuksen erityisistä piirteistä ja vaikutuksista terapiatyöhön.

Niin ikään jokaisen auttamisen ammattilaisen on tärkeää osata pysähtyä ja tunnistaa omia tunnekuormitukseen ja työuupumukseen liittyviä varhaisimpia merkkejä. Varhaisessa vaiheessa työuupumuksen kehittyminen on aina helpompi pysäyttää kuin pitkälle edenneenä.

Ote kirjasta:
Anna Peltola
Tunnetartunta
Annan kuva: Heidi Strengell

Miksi tunteet tarttuvat? Kuinka voi oppia tunnistamaan tilanteita, joissa tunteet tarttuvat? Entä mitä keinoja on vaikuttaa siihen, millaisia tunnetartuntoja itse jätämme, ja miten voimme vaikuttaa muilta tuleviin haitallisiin tunnetartuntoihin?

Tilaa kirja täältä

Tutustu myös näihin: