Olemme vaistonvaraisia laumaeläimiä, joten tarvitsemme toisiamme. Samalla joukkoon kuuluminen on jännitteistä, koska hermostomme tarkkailee alati, tulemmeko nähdyksi ja pääsemmekö mukaan joukkoon. 
Läheiset ihmissuhteet kannattelevat niin iloissa kuin elämän kivuissa. Synnymme osaksi yhteisöä ja perhettä, laumaamme. Suhde toisiin ihmisiin on hyvinvoinnin ytimessä. Myös työelämässä kaikki tärkeät asiat tehdään vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
On tärkeää ymmärtää ihmisen käyttäytymistä ja tarpeita vaistonvaraisena laumaeläimenä, jotta voimme rakentaa ja kannatella hyvinvointia tuottavia, psykologisesti riittävän turvallisia yhteisöjä.
Jokaisella ryhmällä on oma kantokykynsä, joka syntyy yhteisössä olevien ihmisten tunteista ja toiminnasta. Yksikin ihminen pystyy ravistelemaan ja haurastuttamaan ryhmän yhteistä hermostollista säätelyä. Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan nykyään paljon. Käytännössä sen kehittämiseen ei ole olemassa pikakeinoja, vaan se vaatii syvällistä ymmärrystä ja pitkäjänteistä työskentelyä.
Kokemustemme hermostollinen perusta, kehollisuutemme ja vaistonvaraisuutemme selittävät, milloin ja miten koemme turvallisuutta ja hyvinvointia ja miksi nämä kokemukset eivät ole täysin tietoisen mielemme hallittavissa. Psykologinen turvallisuus ei toimi ainoastaan kognitiivisella tasolla. Käytännössä on hyvin vaikea kokea turvallisuutta, jos hermostomme on jatkuvasti kuormittunut. Aistiärsykkeiden määrä ja nopeus sekä erilaiset jatkuvat muutokset ajavat meitä hermostolliseen ylivireyteen. Emme koe riittävästi hoitavaa lepoa, palautumista ja levollisuutta. Ehkä emme myöskään ymmärrä tai tunnista levon ja lamaantumisen välistä eroa, joka on hyvinvointimme kannalta aivan ratkaiseva. Mitä kauempana olemme meitä tukevista ja parantavista ihmissuhteista ja mitä enemmän toimimme hermostollisen ylivireyden alueella, sitä herkemmin vaaratutkamme hälyttää erilaisista sisäisistä tai ulkoisista vaaran merkeistä. Mitä kuormittuneemmassa tilassa hermostomme on, sitä helpommin väsymme, miellytämme ja mukaudumme, joudumme erilaisiin konflikteihin tai lamaannumme. Ajaudumme entistä kauemmas omasta elinvoimaisesta ytimestämme, hoitavista vuorovaikutussuhteista ja yhteisöistä. Kierre on valmis.
Kaksi sutta sisälläsi -kirjassa syvennymme siihen, kuinka turvan kokemus rakentuu kehollisina kokemuksina, joiden perusta on neurobiologinen. Tarkastelemme myös tunteidemme primitiivistä perustaa. Psykologisen turvallisuuden näkökulmasta nostamme keskeisiksi primitiivisiksi tunteiksi hoivan eli lämmön ja sen vastinparina terveen itsenäisyyden eli voiman. Turvallisuuden kokemus syntyykin lämmön ja voiman välisestä tasapainosta. Lämpö syntyy hyväntahtoisuudesta ja kyvystä asettua toisen asemaan. Voiman alkujuuret ovat terveessä aggressiossa. Voima ilmenee kykynä suojella meille tärkeitä asioita ja ihmisiä, mennä kohti tavoitteita, nostaa vaikeat asiat keskusteluun ja kokea tervettä ylpeyttä itsestä ja omasta osaamisesta.
Kun opimme säätelemään omaa olemustamme ja vuorovaikutustamme niin, että lämmön ja voiman tasapaino on sopiva tilanteeseen nähden, ihmissuhteisiin liittyvä älykkyytemme vahvistuu.
